torstai 25. joulukuuta 2014

Kyllä - kantavana ollaan

Reilun viikon verran on ollut selvääkin selvempiä merkkejä ilmassa. Unna on ensimmäinen koirani, jolla on näin selvät pahoinvointioireet! Tämä alkoi jo, kun aikaa astutuksesta oli kulunut reilu 2,5vkoa ja edelleen koko ajan voimistuen. Juuri joulun alla hän lakkasi kokonaan syömästä edes kädestä. Aiemman nirsoilun ja näykkimisen sijaan ruokakippo suorastaan ihnotti. Yhden kerran näytin Unnalle kippoa ja hän meni oksentamaan sohvalle! Niin teki pahaa.

Parina aamuna sain mamman syömään RC:n Starter moussea sormenpäästä ja kävinkin jouluaaton aattona sitä hakemassa viime hetkillä ennen eläinkaupan sulkeutumista. Mutta eipä se parin kerran jälkeen enää kelvannutkaan. No olisiko nyt pahin jo ohi, kun sain mammakoiran syömään eilen illalla ja tänä aamuna jopa nappuloita, kun laitoin sekaan kananfilettä? Toivossa on hyvä elää.... Normaalisti Unna on tosi hyvä syömään eli kyllä tämä ohi menee.

Ja on tuo mammakoira hellyydenkipeäkin. Kaipaa läheisyyttä, rapsutuksia ja silittelyä koko ajan. Onneksi on lomaa ja voidaan istuskella sohvalla lähekkäin <3 <3 Mikäs sen mukavampaa onkaan <3



Unna lyhyessä trimmissä mammalomaa odotellessa


maanantai 8. joulukuuta 2014

Sukutauluja

Tässä vielä sukutaulut molempiin yhdistelmiin

Unna ja Risto
Sanillan Golly Miss Molly & Zabadous Perfect Polaris





Unna ja Wiljo
Sanillan Golly Miss Molly & Bicia´s Field of Willows


Pentusuunnitelmien toteutusvaihe alkanut

Olin kesän aikana mietiskellyt Unnalle monia sulhasvaihtoehtoja ja pitkän pohdinnan jälkeen lopulta kaksi urosta oli jäljellä. Niistä sitten valikoin toisen ykkösurokseksi ja toisen sitten varaurokseksi kaiken varalle. Molemmat upeita koiria. Toinen nuori tanskalainen herra Wiljo (Bicia´s Field Of Willows) ja toinen pian viisivuotias Risto (Zabadous Perfect Polaris), kansainvälinen ja monen maan valio.

Koko syksyn luulin, että juoksut alkavat paljonkin aikaisemmin, kun meidän perheen leikkaamattomat pojat olivat niin kiinnostuneita Unnasta. Ja varsinkin nuoriherra Bobo. No, juoksut alkoivat vain hiukan aikaisemmin.

Lähdimme joulukuun alkupäivinä ajelemaan Saloon uroksen luokse. Oo-La-Laa... Unna oli myyty, hän rakastui Wiljoon suunnattomasti. Rakkaus syttyi, mutta ihan kiinni asti ei jääty, joten astutus varmistettiin vielä Ristolla.

Eli Unna on nyt kaksoisastutettu. Ennen pentujen rekisteröintiä pennuista varmistetaan DNA-testillä kumman uroksen jälkeläisiä ne ovat eli sekä vanhemmista että pennuista tehdään polveutumismääritykset. Sitten vasta selviää isä :)) Ja niin upeita koiria ovat molemmat, että on aivan sama kumman pennut ovat - mieluiten molempien!

Olen kerran aikaisemmin ihan tosissani miettinyt kaksoisastutusta sijoituskoírani Mintun kohdalla. Tutkin silloin kovasti asiaa ja lopulta päädyin kuitenkin astuttamaan vain yhdellä koiralla, koska useimmiten pennut ovat vain toisen uroksen. Toki tiedän havannalaiskasvattajallakin onnistuneen kaksoisastutuksen. mm. K-pentueen isä on kaksoisastutetun nartun jälkeläinen. Eli onnistuakin toki voi. Ja niin toivon minä nytkin! Se olisi ihan huippua saada molemmilta uroksilta jälkeläisiä.

Alla vielä kuvat upeista sulhasehdokkaista ja tietenkin ihanasta Unnasta <3

UNNA (C) Anni Hassinen


RISTO  (C) H-K Laukkanen


WILJO  (C) T.Hoikkala