Kyllä - kantavana ollaan

Reilun viikon verran on ollut selvääkin selvempiä merkkejä ilmassa. Unna on ensimmäinen koirani, jolla on näin selvät pahoinvointioireet! Tämä alkoi jo, kun aikaa astutuksesta oli kulunut reilu 2,5vkoa ja edelleen koko ajan voimistuen. Juuri joulun alla hän lakkasi kokonaan syömästä edes kädestä. Aiemman nirsoilun ja näykkimisen sijaan ruokakippo suorastaan ihnotti. Yhden kerran näytin Unnalle kippoa ja hän meni oksentamaan sohvalle! Niin teki pahaa.

Parina aamuna sain mamman syömään RC:n Starter moussea sormenpäästä ja kävinkin jouluaaton aattona sitä hakemassa viime hetkillä ennen eläinkaupan sulkeutumista. Mutta eipä se parin kerran jälkeen enää kelvannutkaan. No olisiko nyt pahin jo ohi, kun sain mammakoiran syömään eilen illalla ja tänä aamuna jopa nappuloita, kun laitoin sekaan kananfilettä? Toivossa on hyvä elää.... Normaalisti Unna on tosi hyvä syömään eli kyllä tämä ohi menee.

Ja on tuo mammakoira hellyydenkipeäkin. Kaipaa läheisyyttä, rapsutuksia ja silittelyä koko ajan. Onneksi on lomaa ja voidaan istuskella sohvalla lähekkäin <3 <3 Mikäs sen mukavampaa onkaan <3

Unna lyhyessä trimmissä mammalomaa odotellessa